Sain tänään parhaalta ystävältäni aivosolun. Kiitos! Sellainen tuntuu olevankin hukassa, joten tarpeeseen tuli.

Tapan taas yhtä yövuoroa näiden betoniseinien sisällä, työmotivaatio lähentelee pyöreätä nollaa ja tällä hetkellä tärkein asia joka päässä pyörii on "pääsenkö lähtemään tarpeeksi ajoissa jotta ehdin kosmetologille kahdeksaksi?!". Nyt itseasiassa rupesi mietityttään oliko se kahdeksalta vai kymmeneltä... Asiahan ratkeaisi jos olisi joku jolle soittaa aamulla, mutta kun ei ole. Onneksi koti on matkan varrella, joten JOS ehdin lähtemään ajoissa, pitäisi ehtiä myös tarkistamaan asia. Miten niin hysteerinen?

Kuka helkkari on keksiny yövuorot? Yövuorot joita joutuu tekemään yksin! Sen kaverin on parempi olla eksymättä mun kotimatkalleni kun mä tos muutaman tunnin päästä pääsen tarpoon tonne hankeen. 11 tunnista mulla on tekemistä ehkä korkeintaan neljälle tunnille. Lopun ajasta istun perseelläni ja yritän keksiä jotai fiksua jolla pysyn tajuissani. Tietysti piristää käydä pakkasessa röökillä, mutta senkin tupakan poltat pelko perseessäs että NYT tulee hälytys ja pitää juosta. Rentouttavaa. Sit aamulla kun alkaa touhuilut, oot niin väsyny ja jumahtanu että kaikki vituttaa eikä mikään luonnistu saati kiinnosta. Kyyläät kelloo vaan kiilto silmissä et enää 43 minuuttia ja 37 sekunttia...

Mut hei tiiätteks mikä on näiden vuorojen kohokohta? Facebookin randomit yhteydenotot. Yövuorossa kun oot töissä, noin klo 02.30 jälkeen ihmiset joiden kanssa et oo välttämättä ollu VUOSIIN tekemisissä tai jutuissa, alkaa huuteleen chatissa (mikä vittu siinäkin on? Jos et ole halunnu keskustella mun kaa päivisin, miksi haluat tehdä niin nytkään?). Yleisin keskustelu menee näin:

-"MENE NUKKUUN!" (Kyllä, komento jonka jokainen yötyöläinen haluaa kuulla. Kiitos, tuletko jatkamaan tän vuoron loppuun että pääsen nukkuun, mielelläni menen!?)

En voi, oon töissä.

-"Onks yövuoro? (Ei, meillä aamuvuoro alkaa klo 02.00. MITÄPÄ VITTU LUULET?)

On.

-"Missä sä oot töissä?" (Rakas Rallepalle paskanaama joka et moikkaa mulle kun kävelet kadulla vastaan, mitä se sua kiinnostaa?)

No tääl kuurojen palvelukeskuksessa.

-"Osaaksä muka viittomakieltä?" (En, kommunikoin niiden kanssa maalaamalla kuvia otsaani.)

Osaan.

-"Aika siistii. Mut miks siel tarttee olla yöllä? Nehän on hiljasta väkee :D" (Miks palvelutalossa pitää olla yövalvoja ylipäänsä, oli kyse lapsesta, vanhuksesta, sairaasta? Koska jos asiakkaat olis terveitä eikä tarttis valvontaa tai ohjausta, ne asuis kotonaan!)

Tää on palvelukeskus. Eikä ne nyt sen hiljasempia ole kun kuulevatkaan, eihän ne mykkiä ole.

-"Ai ei vai?! :DD"

Tämän jälkeen yleensä keskustelu muuttuu yleiseksi paskanjauhannaksi, jossa ei keskustella mistään ja johon en yleensä jaksa edes kommentoida mitään.